Sinhaleesien Uuden Vuoden vieton jälkeen työmiehet palasivat Morawewaan työpaikoilleen 19.4. Aikaa talojen luovutukseen oli vain kymmenen päivää. Mielestäni yhtään taloa viidestä tuossa vaiheessa ei ollut lähelläkään luovutuskuntoa. Siripalan talo oli suosiolla jätetty kesken, jotta muut talot saataisiin valmiiksi ajoissa.
Otin kalenterin esille, ja esitin tiukkoja kysymyksiä mestarille talojen valmistumisista ja sovitusta aikataulusta. Prasnak nää – don’t worry – älä murehdi, kaikki järjestyy! En vaan mitenkään voinut olla varma lopputuloksesta. Mestari sanoi jakavansa porukan kahteen vuoroon taloa kohti niissä taloissa, joihin oli mahdollista saada vedetyiksi sähköt suoraan runkolinjasta. Hän ei epäillyt yhtään, etteivätkö talot näillä järjestelyillä valmistuisi ajoissa.
Katontekijät urakoivat talojen katot nopeammin, kuin alun perin olimme arvioineet. Normaalisti katon tekoon varataan kaksi tai kolme päivää, nyt kolmessa päivässä saimme valmiiksi kahden talon katot. Muurarit apumiehineen pääsivät rappaamiseen ja lattioiden viimeistelyyn. Ei ollut pelkoa, että äkilliset, rankat sadekuurot pyyhkisivät muurareiden työn talon seiniltä.
Ammattimiesten urakoinnin tuloksena kaunista jälkeä alkoi syntyä nopeasti. Kahteen vuoroon siirryttyä, työvauhti näytti kiihtyvän entisestään. Prakashin talon rappaus ja lattiat saatiin valmiiksi kahdessa päivässä. Tyytyväinen mies pääsi maalaamaan kalkkimaalilla taloaan valkoiseksi 21.4. Ensimmäinen Rauma-talo viidestä muuttui rumasta ankanpoikasesta uljaaksi, kauniiksi valkeaksi joutseneksi. Uskoni talojen valmistumiseen alkoi kasvaa sisälläni. Oli huomattavasti helpompaa hengittää.
Avajaispäivän aattona Morawewan kylässä aamuauringon säteiden kanssa kilpaa loisti neljän vastavalmistuneen talon katolla Rauma – nimi. Viides, Siripalan talokin valmistuisi niin, että yön aikana sekin saisi ylleen helmenvalkean värin.
Juhlalliset avajaiset pidettiin viidessä kauniissa ja turvallisessa kodissa.
Udeypalan talolla mieleenpainuvat juhlat
Köyhääkin köyhempi nelilapsinen Udeypalan perhe oli joutunut varojen puutteessa luovuttamaan kaksitoistavuotiaan poikansa China Bayn temppeliin paremman elämän toivossa. Avajaispäivän kunniaksi nuori noviisimunkki oli päässyt johtajamunkkien kanssa ensimmäiselle käynnilleen temppelialueen ulkopuolelle.
Oli liikuttavaa katsoa, miten munkin kaapuun verhoutunut nuorukainen kaihoisasti katseli perhettään ja pihalla temmeltäviä ikätovereitaan, voimatta osallistua heidän leikkeihin. Vaivihkaa muiden katsojien silmien ulottumattomissa, näin munkkinuorukaisen ottavan isänsä käteen kiinni. Side rakastavaan perheeseen on säilynyt ennallaan. Mikään ei ollut muuttunut isänsä rakastavassa suhteessa poikaansa. Onnellinen hymy käväisi noviisimunkin kasvoilla. Nyt oli turvallista palata munkin tarkoin rajattuun elämään. Isä on ja pysyy rakastavana hänen uudessa maailmassaankin.
Kiitoksien aika
Tahdon kiittää sydämestäni kaikkia henkisen ja aineellisen tuen antajia, lahjoittajia, Rauman kaupunkia, Rauman Inner Wheeliä, ja heitä, jotka eivät halua antaa nimeään julkisuuteen tämän projektin onnistumisesta. Suuret kiitokset kuuluvat myös perheelleni, etenkin vaimolleni. Hänen henkinen tukensa oli äärimmäisen tärkeää tämän projektin vaikeina aikoina.
Ilman urakoisija Amarasiri Kuruwagen tietotaitoa ja työmiesteni ammattitaitoa en olisi onnistunut saamaan urakkaamme ajoissa valmiiksi.
Paljon on vielä työtä tekemättä, ja tässäkin työssä minua auttakoon Herra!