Ajankohtaiset
Työ jatkuu
Rauma -kyläprojektin talonrakennusosuus on valmis Morawewassa. Taloja rakennettiin 50 kpl raumalaisten lahjoitusvaroin. Sydämellinen kiitos kaikille lahjoittaneille ihmisille, firmoille ja yhdistyksille Morawewan sisällissodan pakolaisten ja Aito Fiilis ry:n puolesta.
Olen aloittamassa v. 2019 uutta projektia Halpatotan erityislastenkodissa rakentamalla sinne uuden ja ajanmukaisen keittiön, ruokailutilat, ruoan esivalmistus- ja esillepanotilat. Laajennan vuonna 2006 rakennuttamaani keittiörakennusta, ja rakennan uuteen kokonaisuuteen katon, joka kattaa uudisrakennuksen ja viereisen tyttöjen asuintilan. Projektin kustannusarvion on 3 380 000 Rs, eli n. 20 500 €
Uudet mahdollisuudet odottavat
Mallikkaasti uudelle vuodelle
Olen useasti ollut tilanteessa, jossa tuntuu siltä, kuin seinät olisivat vastassa joka puolella. Vaikka pyrkisit mihin suuntaan tahansa, niin edessä on vain harmaata graniittia, massaa, jonka läpi pitäisi kulkea, mutta ilman voimia.
Viime vuoden lopulla olin jälleen kerran samassa tilanteessa Rauma-kylän varojen keruun kanssa. On aivan luonnollista, että raumanseudun yrittäjät ovat samanlaisessa ahdingossa kuin lähes kaikki muutkin firmat kotoisessa Suomessamme. Jos oikealla kädellä yritykset joutuvat irtisanomaan ihmisiä, niin ei oikein tunnu hyvältä ja oikeudenmukaiselta antaa vasemmalla kädellä hyväntekeväisyyteen varoja, olkoonpa kohde miten hyvä ja luotettava tahansa. Tämä on varsin ymmärrettävää. Hyväntekeväisyyttäkään ei voi tehdä yli varojen.
En ole mies, joka on valmis luovuttamaan vaikeuksien edessä. Olen laillistettu kerjääjä Lounais-Suomen poliisilaitoksen alueella. Soitin Aito Fiilis ry:n perustajalle, Riku Räsäselle, kysyäkseni hänen mahdollisuutta auttaa vaikeassa tilanteessani. ”Mikä suo minulle tämän kunnian, että soitat pitkän ajan jälkeen minulle? Miten voisin sinulle olla avuksi?” Rikun ideapankista lähti ajatus pinssien ja jääkaappimagneettien myymisestä hyväntekeväisyyteen Rauma-kylän hyväksi. Tytti Parjanen taiteili logon, josta kehiteltiin pinssien aihe: Apua katastrofien keskelle - Rauma-kylä.
Ilomielellä otin vastaan Rikun suoman ja rahoittaman mahdollisuuden uudenlaiseen tapaan rahoittaa Rauma-kylän rakentamista. Pinssejä myydään kymmenen euron hyväntekeväisyyshintaan. Myynnin kokonaistuotolla voimme rakentaa viisi uutta, turvallista kotia Morawewan sotapakolaisille (IDP).
Jos haluat ottaa myyntiin, tai ostaa pinssejä, niin ota yhteyttä Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen., tai puhelimella 0400 787 309. Pinssin ulkomuoto on sama, kuin Rauma-kylän Facebook etusivu.
Kiitollisena Keke
Kirubakaran talon avajaiset 25.4.klo 9.38
Uni ei oikein tullut silmään yöllä. Niin monta tekijää jäi vielä auki Prasannan talossa, mitkä voivat mennä vikaan. Kuistia viimeistelevän Masonin sanat pyörivät päässäni: ” Aamulla kuisti on vielä märkä, mutta kyllä sekin puolilta päivin on kovettunut!” Lattioiden pinnoituksia tehtiin vielä eilen aamulla, joten niiden pitäisi olla kuivat tänään.
Ajelimme hyvissä ajoin Kirubakaran talolle. Vatsanpohjassa oli runsaasti perhosia, sillä Kirubakaran oli jättänyt niin monta työvaihetta joko puolitiehen tai aloittanut työt vasta hiillostamisen jälkeen. Vaimonsa vierailu Saudeissa teki miehen vielä arvaamattomaksi. Hän häipyi jonnekin kertomatta kenellekään mitään. Nyt on hänen elämänsä yksi huippuhetkistä. Toivottavasti hän on ymmärtänyt tämän seikan valmistautumissaan.
Murehtimiseni oli jälleen aivan turhaa. Aivan kaikki ei ollut vielä valmiina meidän kellomme mukaan. Prosperous time - otollisin aika - oli vasta 11.20. Lapset ja aikuiset hyörivät tutussa työnpuuhassa sinne tänne. Välillä he muistivat odottavia vieraitaan tarjoamalla kylmää lime-mehua.
Juhlallisuudet alkoivat öljylampun sytyttämisellä. Sain olla sytyttämässä onnellisuutta ja tulevaisuuden toivoa symboloivan öljylampun Kirubakaran sisaren ystävällisellä avustuksella. Tulitikku on kovin lyhyt ja tuuli meinasi tehdä tepposet sytytysyritykseni. Hyvällä avustuksella sain lampun sydämen palamaan kunnolla.
Kuten suurissa juhlissa kuuluukin, juhlavieraat kukitettiin kaulaan ripustetuin lein. Supervisor antoi oman leinsä kaulaani. Aidoista luonnonkukista punotut leit painavat paljon. Sen lisäksi ankara helle lisää paitani kostumista hiestä. Kestin kuitenkin kaiken herrasmiehen lailla.
Kirubakaran Janusha-tytär auttoi ovinauhan leikkaamisessa. Se on tarkkaa puuhaa. Jokainen halukas sai muistoksi tilaisuudesta pätkän kultaista nauhaa.
Weerasinghe, sokea maallikko-hindupappi, valmistautui rituaalimenojen järjestämiseen. Kuten aina tamilien juhlallisuuksissa, niin nytkin, talon veranta suojattiin tulella, joka karkottaa kaikki pahat henget pois talosta, ja myöhemmin estää niiden palaamisen taloon.
Saimme kukin suojaavan merkin otsaamme ja kaulaamme. Pappi jatkoi rituaalin suorittamista. Kaikki yhtyivät papin rukouslauluun. Hiruni, pikku koululainen, johdatti meidät hartaaseen rukoukseen. Kukkien terälehtien ripottaminen hindualttarille merkitsee hedelmällisyyttä ja vaurautta, joiden toivotaan pysyvän talossa.
Harras rituaali päättyi riemuun, kun kauniisti koristellun kakun päällä oleva kynttelikkö sytytettiin. Palettuaan tiettyyn pisteeseen asti, se avautui Lootus-kukan tavoin. Kaikki purskahtivat iloiseen nauruun ja kätten taputuksiin.
Pikku-Janusha ojensi minulle kakkuveitsen, jolla minun oli määrä leikata palanen kakusta. Sain osakseni suurimman kunnianosoituksen, minkä tällaisissa juhlallisuuksissa voi saada. Janusha otti leikkaamani kakunpalan, ja syötti sen kauniisti minulle. Näin tehdään vain kaikkein parhaimmalle ystävälle. Esim. häissä hääkakunpalan tuore aviopari syöttää toinen toisilleen ikuisen rakkauden, ystävyyden ja yhdessäpysymisen merkiksi. En voinut syöttää kakkua Janushalle, sillä silloin olisin sitoutunut olemaan hänelle aviopuoliso koko loppuelämäni. Sen sijaan nuolaisin hänen sormensa puhtaaksi. Luonnollisesti juhlaväki purskahti hyväntahtoiseen nauruun.
Annoin lopuksi pienen lahjan tupaantuliaisiksi. Teetä, herkkukeksejä, lapsille namuja, paketillisen suomalaista purukumia ja kuulakärkikynän.
Sydämellisten halausten saattelemina siirryimme haikein, mutta iloisin mielin Prasannan talolle.
Rauma-kylässä on nyt 37 uutta kotia
Tänään ei soinut Maamme-laulu, eikä Suomen siniristilippu liehunut korkeimmassa salossa, kun sain luovuttaa kaksi viimeistä kotia tämän kertaista projektistamme Morawewan kaikkein köyhimmille perheille. Laulut soivat mielessäni, ja sieluni silmin kyllä näin Suomen lipun kohoavan korkeuksiin Morawewan kuumuudessa.
Se, mitä koin jälleen kerran täällä aitojen ihmisten keskuudessa on vertaansa vailla. Olen verrannut tunnetta synnyttävän äidin tuntemuksiin. Kun kaikki ponnistus, kipu ja tuska ovat ohi, ja terve lapsi on syntynyt, kaikki koettu unohtuu rakkauden täyttäessä sydämen uutta tulokasta kohtaan. Näin koin minäkin tänään jälleen kerran.
Olen suuresti ilahtunut - Mata Hari Satutui että raumalaisten varoin olemme saaneet toimia täällä kaikkein köyhimpien ihmisten kanssa.
Tahdon kiittää ihan jokaista lahjoittajaa, kannustajaa ja esirukoilijaa, että saimme jälleen kerran työmme päätökseen täällä. Ilman tukeanne mitään ei olisi tapahtunut!
Kiitos Mendisin, Fernandon, Mutthun, Kirubakaran ja Prasannan perheen puolesta! He toivottavat uskontonsa mukaan Budu Saranai - olkoon Buddhan opit mukanasi. Minä uskoni mukaan haluan toivottaa näille perheille ja kaikille teille Jumalan siunausta ja rauhaa.
Kirubakaran talon juhlalliset avajaiset 25.4. klo 9.38 (horoskoopin mukaan).
Prasannan talon juhlalliset avajaiset 25.4. klo 11.15.
Mutthun talon avajaiset 8.4.
Mutthun tamili-perhe menetti aivan sisällissodan lopulla kaksi lastaan välikohtauksessa, jossa monen perheen henki oli uhattuna. Kaikki tamiliperheet, jotka olivat sukua keskenään, asuttivat pientä hökkelikyläaluetta aivan Morawewan keskustan läheisyydessä. Shinniya (hänenkin perheelleen rakennettiin koti v. 2011), jo iäkkäämpi tamilimies oli illan jo pimentyessä yöksi mennyt katsomaan, miksi lehmät ovat niin levottomia. Olivatko norsut jälleen ryöstöretkellä hamuamassa Shinniyan puutarhan herkkuja?
Eivät olleet, vaan pian lähistöltä avattiin kivääritulitus taloja kohti. Shinniya lähti juosten taloihin sisälle, opastaen väen pois taloista matalaa joenuomaa pitkin. Shinniya haavoittui lonkkaan tässä tulituksessa, ja Mutthu menetti siinä kaksi lastaan.
Mutthun perhe saa elantonsa isän tekemistä satunnaisista töistä rakennuksilla apumiehenä. Hän teki töitä ahkerasti koko rakentamisen ajan kaikissa kohteissamme. Mestari lupasi palkata hänet myös tulevina vuosina, mikäli saamme varoja kerätyksi.
Mutthun talon katon rakennusaineet ja tiilikatteen lahjoitti projektillemme Sataservice Oy, siksi talon katolla lukee yrityksen nimi.
Rauhalliseen tapaansa Mutthu perheineen asetteli kaikessa rauhassa talon viimeisiä koristeita paikoilleen. Olihan vielä aikaa kaksikymmentä minuuttia hindupapin horoskoopeista katsoman kaikkein soveliaimman hetken alkuun. Mutthu oli ahkeroinut yöllä vielä Prasannan talolla, kun yritimme saada sitäkin taloa luovutuskuntoon, siinä onnistumatta. Prasannan talo luovutetaan 25.4. juhlallisin menoin.
Vaimo oli valmistanut harvinaisista luonnonkukkasista lein, jonka talon pikkupoika sovitti kaulaani.
Hinduseremoniat poikkeavat paljon buddhalaisista. Niissä on hyvin paljon symboliikkaa, jotka eivät avautuneet minulle. Sokea ”kylämunkki” Weerasinghe hoiti seremonian hienosti. Rakensimme hänelle ja näkevälle buddhisti-vaimolleen kodin tähän samaan kylään.
Tuli on elementti, jota hindut menoissaan käyttävät. Sen merkitys on moninainen.
Tässä seremoniassa tulella ohjattiin kulkemaan oikeaa suuntaa, ja poistamaan pahat ja vahingolliset henget, ennen kuin nauha voitiin katkaista. Öljylampun sytyttäminen on aina arvovieraan tehtävä. Talon luovuttajana sain tehdä tämän korkeasti arvostetun toimen.
Talon pikkumiehen, Kapil Raaj’n kanssa yritimme kovasti saada tylsillä saksilla nauhaa poikki. Lopulta siinä onnistuimme. Nauhasta annetaan talon väelle osa muistoksi ja avaaja saa oman osansa, kuten suuressa maailmassakin tehdään. Läheiset saavat myös oman osansa nauhasta.
Hyvän onnen toivotuksin otsaan painetaan valkoisella, keltaisella ja punaisella värillä antamaan kohteelle pitkää ikää ja turvallisia elinpäiviä.
Sisätiloissa sokea munkki vihki talon hindumenoin käyttöön. Suitsukkeet, kukkien terälehdet ja hunajasekoitteinen riisivanukas on tarkoitettu talon hyville hengille, että he jaksaisivat valvoa talon parasta.
Ulkona sain ojentaa Mutthulle pienen lahjan talon ensimmäisiä herkutteluhetkiä varten.
Viimeiseksi tapojeni mukaisesti toivotin perheväelle Jumalan siunausta ja varjelusta heidän jokaiselle askeleelleen koko loppuelämän ajaksi.
Sivu 1 / 4