Tuokiokuvia ja tunnelmia avajaisista

Puunhakkaajan Mendisin talon avajaiset:

Olin odottanut tätä päivää kuin lapset jouluaattoa. En ihan sentään laskenut kalenterista päivä, milloin H-hetki koittaa.  Tunnelmat vain vaihtelivat laidasta laitaan, kun kaikki ei sujunutkaan, kuten käsikirjoituksessa oli mainittu. Fernandon perheen kanssa paloivat päreet oikein kunnolla, kun nuori mies, ”kiiltokuvapoika” ei tehnyt työtä sovitusti. Minun piti vaatia hänet maalaamaan taloa. Sopimuksessamme mainittiin, että kaikki perheenjäsenet osallistuvat töihin. Tämä miehen alku, 19-vuotias mies, ei pannut tikkua ristiin kotinsa valmistumisen hyväksi. Vasta kunnon ärähdys sai hänetkin liikkeelle.

Mendisin talo avattiin ensimmäisenä. Köyhä puunhakkaaja oli puurtanut perheineen läpi koko yön saadakseen unelmansa, uuden kotinsa luovutuskuntoon. Aamulla kaikki oli melkein valmiina. Viimeisiä koristeita liimailtiin paikoilleen. Ennen avajaisten alkua, meidän piti odottaa vielä muutama hetki horoskoopin mukaista oivallista hetkeä.

Sopivan hetken koittaessa, kylän ”maallikkomunkki” alkoi protokollan mukaisen messun. Merkin saatuani sain kunnian katkaista nauhan oven edestä talon nuoren tytön kanssa. Nämä ovat aina ikimuistettavia hetkiä.

Mendis oli maalannut ja koristellut talon sisäpuolen kauniisti.

Kaikista yksityiskohdista näkyi, että talon valmistumista oli jo kauan odotettu. Mendis oli muuttanut taloon vastoin kaikkia buddhalaisia sääntöjä heti, kun talo sai kruunun, tiilikatteen. Syyksi keskeneräiseen taloon muuttamiselle hän kertoi, että mutataloon oli luikerrellut kobra (Naja Naja). Vanhassa talossa oli niin paljon rotankoloja, etteivät he löytäneet sitä sieltä. Oli yksinkertaisempaa koota varovasti makuualustat kainaloon ja muuttaa turvalliseen taloon, missä eivät kobratkaan hyökkäile (hih).

Nyt Mendisin perheen unelma on täydellinen. Vielä odotellaan sähköjen vetämistä taloon. Sitten loppuu kerosiinin katku, mikä kirveltää lasten silmissä!

Sain toivottaa tapojeni mukaisesti tähänkin taloon onnea ja rauhaa ja ennen kaikkea Jumalan siunausta perheen kaikkiin askareisiin heidän jokaisena elinpäivänään.    

Yhteistyössä on voimaa

Voitimme vaikeudet, ja me onnistuimme työssämme Morawewassa

Sri Lankan Morawewassa vietimme 3/5 talojen juhlallisia avajaisia 8.4.2015. Tänä vuonna emme saaneet kokoon kuin yhden työryhmän. Kahtena peräkkäisenä vuotena maa ei kuivuuden vuoksi antanut satoa juuri lainkaan. Viime vuonna viimeisetkin kaivot kuivuivat. Morawewalaisille koitti jälleen tiukat ajat.

Tänä vuonna monsuunisateet pyyhkivät alueen yli tuoden runsaasti vettä. Tekoaltaat ja kaivot täyttyivät. Vuoden ensimmäisen sato oli runsas ja hyvälaatuinen. Nyt kaikki kynnelle kykenevät miehet ja naiset olivat pelloilla leikkaamassa sirpeillä riisiä. Talonrakennukseen ei tuntunut olevan aikaa. Päätimme aloittaa työt saamillamme 14 miehellä 23.2.

Morawewan ankara ilmasto vaati veronsa. Miesten lukumäärä alkoi vähitellen vähetä. Lämpimässä ilmanalassa työskentelemään tottuneet nuoret miehet eivät jaksaneet työn rasitusta. He joutuivat jättämään aherruksen kesken.

Lämpötila nousi varjossa yli 40 asteen jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tällaisia lämpötiloja mitataan normaalisti vasta huhtikuun lopulla. Olin jo luopumassa toivosta, kun mestari sanoi miesten alkavan työskentelyn aamuisin vielä hämärissä. Päivällä ruokailun yhteydessä pidämme kunnon siestan ja jatkamme niin kauan, kuin voimme nähdä.

Näin työskentelimme pitkät päivät. Siellä, missä oli sähköä saatavilla, miehet jatkoivat vielä pimeydessä aina illalliseen saakka. Kahden viikon välein miehet pitivät ansaitun lepopäivän puiden varjoissa. Ilman näiden ammattilaisten valtavaa työpanosta emme olisi onnistuneet pääsemään tavoitteeseemme.

Kolmen talon juhlalliset avajaiset 8.4.

Mendisin, nelilapsisen puuhakkaajaperheen isä piti vaikuttavan kiitospuheen. Hän kertoi, että palattuaan pakolaisleiriltä Morawewaan isiensä kolmekymmentä vuotta aiemmin omistamalle tontille, heillä ei ollut rahaa, jotta he olisivat saaneet rakennetuksi omaa kunnon kotia. Sisukas mies rakensi mudasta, risuista ja purkujätteistä perheelleen kodin odottaen ihmettä tapahtuvaksi.

Kolme vuotta sitten hän kuuli ja näki valkoisen miehen rakennuttavan koteja Morawewan kaikista köyhimmille ihmisille. Hän oli arasti kysynyt urakoitsija Kuruwagelta, mitä hänen pitäisi tehdä saadakseen samanlaisen kauniin ja turvallisen kodin. Ohjeet saatuaan, hän noudatti niitä kirjautumalla talonhakijoiden pitkään listaan.

Helmikuun alussa hänen odotuksensa palkittiin. Työmiehemme tulivat mittaamaan talon paikan. Kaivettuaan perustukset, ja miestemme muurattua kivijalan, Mendis alkoi todella uskoa todeksi, että valkoisen Keken keräämillä varoilla heille nyt rakennettaisiin ikioma koti.

Puheen loppu peittyi ilon kyyneliin.

Samana päivänä saimme luovuttaa uuden kodin viisilapsiselle Fernandon perheelle. Pienin talon uusi asukas on vasta kolmen kuukauden vanha poika-vauva. Tämä perhe oli ensimmäinen kristitty perhe, jolle rakennettiin koti.

Samoin uuden kodin sai kaksi lastaan sisällissodan pommituksissa menettänyt Mutthun perhe. Heillä on kuusi ja neljävuotiaat lapset.

Kaksi viimeistä taloa luovutetaan juhlallisin menoin 25.4.

Nyt on Rauma-kylässä Morawewassa rakennettuina 42 kaunista uutta kotia tasapuolisesti niin sinhaleeseille, kuin tamileillekin.

Tahdon kiittää kaikkia lahjoittajia. Ilman teidän tukeanne emme olisi voineet edes aloittaa Rauma-kylä -projektiamme 2009.   

Kiitollisena

Keijo ”Keke” Ahorinta

Aito Fiilis ry, projektikoordinaattori

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

www.aitofiilis.fi

Jotakin uutta ja virkistävää

Lauantai 14.3. Vaihteeksi jotakin aivan muuta, kuin talojen rakennuttamista. Silmälasien jakopäivä Meetiyagodassa, Hikkaduwan takamaastossa

Pitkän työrupeaman jälkeen on hyvä hieman ottaa etäisyyttä normaaliarkeen, ja tehdä aivan jotakin muuta. Olin lähtenyt Morawewasta tilatakseni Maharagamasta, Colombon läheltä, lahjoittajien nimikyltit. Ne kiinnitetään juhlallisin menoin talojemme seinään avajaisissa 26.4. Nyt sain todellakin odotetun ja mieluisan tehtävä, jakaa Instrumentarium Oy:n lahjoittamia käytettyjä silmälaseja alueen kaikkein köyhimmille ihmisille. Tätä hetkeä olin jo kauan odottanut.

Ajoimme silmälasien jakopaikalle Hikkaduwan takamaastoon, Meetiyagodaan. Viidakon tiukassa syleilyssä oleva pikkukylä on monien mutkien ja pikkupolkujen takana. En tiedä tarkalleen missä. Jos joutuisin ajamaan sinne yksin uudelleen, niin ehkä en koskaan löytäisi perille. Onneksi kuskini tiesi, minne mennä. Olen aina ihmetellyt näiden ”viidakkoihmisten” suuntavaistoa. Missään ei ollut minkäänlaisia kylttejä tai teiden nimiä, joiden mukaan olisi helpompaa suunnistaa. Nämä ainutlaatuiset ihmiset vain osaavat suoriutua tästäkin loistavasti.

Kuvittelin paikalla olevan vain kourallisen ihmisiä. Aamutuimaan ihmisiä oli ilmoittautunut 84 ja lisää tuli koko ajan.

Asettelimme silmälasit kauniisti pöydälle. Elina Laitinen ystävineen oli nähnyt valtavasti vaivaa lajitellessaan, pestessään, mitatessaan ja pussittaessaan lasit. Kiitokseni tulevat sydämeni pohjasta tytöille tästä valtavasta työstä!

Silmälasien jako alkoi juhlallisesti öljylamppujen sytyttämisellä, rukoushetkellä ja luonnollisesti puheilla. En voi kuin ihmetellä tätä uskonnollisuutta. Ei kukaan pakottanut heitä rukoilemaan, mutta kaikki osallistuivat rukoukseen ainakin ulkonaisesti hartaudella. Milloinkohan meillä Suomessa tai edes KN kokouksessa rukoiltaisiin näin hartaasti?

Paikalle oli hankittu oikea silmälääkäri, joka mittasi potilaiden näön jollakin mittarilla. Sitten he tulivat jakopöydälle noutamaan lasit mittauksen perusteella.

Ensin ajattelin, että lääkärin mukaan tulo olisi hidastuttanut kovasti jakoa, mutta yllättävän nopeasti hommeli sujui. Samassa hetkessä tarkastettiin silmäpohjat.

Lopulta jaoimme arviolta 150 silmälasia. Kiitollisuus loisti ihmisten kasvoilta.

Kiitokset kuuluvat Instrumentarium Oy:lle, Elina Laitiselle työtovereineen ja kaikille silmälasinsa lahjoittaneille. Nyt silmälasit tuovat selvempää näkyvyyttä uusille ihmisille. Silmälasit toivat ihmisille mahdollisuuden nähdä kunnolla ehkä ensimmäistä kertaa elämänsä aikana.

21 päivän jälkeen työt vauhdissa

Kahtena peräkkäisenä vuotena riisisato Morawewan alueella oli jäänyt mitättömäksi ankaran kuivuuden vuoksi. Viime keväänä täältä kuivuivat kaivot ja valtavat vesikasteluun varatut tekoaltaat jäivät melkein tyhjilleen.

Tänä vuonna monsuunisateet toivat alueelle runsaasti vettä ihan tulvarajoille asti. Kaikki vapaana olevat miehet ja naiset lähtivät talkoisiin pelloille leikkaamaan uutta riisisatoa, joka onnistui tänä vuonna erityisen hyvin. Rauma -kylä -projekti joutui uuden ongelmatilanteen eteen, mistä saada miehiä töihin, kun kaikki uurastavat pelloilla. Oli varauduttava urakoitsija Kuruwagen työvoimareserviin. Siitä hän irrotti työhömme yhden työryhmän, kaksitoista miestä.

 Aikataulumme oli jo myöhässä. Normaalisti kaksi tai kolme työryhmää työskentelee taloilla urakalla. Nyt vain yksi ryhmä aloitti työt. Onneksemme työntekijät ovat tottuneet työskentelemään toistensa kanssa, joten kahnauksia työtehtävien hoidossa ei ole ilmennyt.
                                                                   

Kaikkia viittä uutta taloamme alettiin rakentaa samanaikaisesti. Seiniä ei voi muurata yhteen menoon kovin korkeaksi. Niiden on kuivuttava välillä. Odottamisen aikana siirrytään rakentamaan muita. Luppoaikaa ei tule.

Toisaalla puusepät ahkeroivat ovien ja ikkunoiden karmien kanssa. Ne täytyy saada valmiiksi ennen seinien rappausta. Silloin syntyy kaunista jälkeä, ja työt etenevät jouheasti. Kaikki tehdään täällä Morawewassa paikan päällä. Silloin minun on helpompaa tarkastaa työn laatu ja aikataulutus. Olemme jo nyt myöhässä, joten lisäviivytyksiin meillä ei ole varaa.

                           

Tänään 18.3. odottelemme katontekijöitä ja tiilien rahtaamista Morawewaan.

Katontekijät tekevät työnsä urakalla. Työporukkaan kuuluu yleensä kuusi miestä. Heille kaikille on tietty työtehtävä, joten yhden talon katon pitäisi olla valmiina kolmessa päivässä. Talojen haltijoiden pitää nostaa tiilet katolle sopimuksemme mukaisesti. Tarvittava puutavara on jo toimitettu taloille. 

Tiilet pitää tilata saaren toiselta puolelta Charlessonin tiilitehtaalta, Colombon läheltä. Näille kattotiilille olemme saaneet kirjallisesti kymmenen vuoden takuun. Tiilien pitäisi tulla työmaille tänä yönä tai sitten jonakin muuna yönä parin päivän sisällä.

Näiden vuosien aikana olen oppinut jotakin paikallisesta kulttuurista.

Ensimmäinen tärkeä oppi on hymy. Mitä leveämpi on myyjän tai toimittajan hymy, sitä epävarmempaa on tilatun tavaran valmistuminen yhdessä sovittuna aikana. Ei auta, vaikka teemme kaikki sopimukset kirjallisesti DEFINITELY. Aina voi tulla eteen yllätyksiä, eikä niistä aina voi päästä yli ajoissa.

Noutaessasi tavaraa, tarkista ensin tavarantoimittajan hymy. Jos hymy on todella leveä ja mairea, niin todennäköisemmin tavara ei ole valmistunut sovittuna aikana. Voi olla myös niin, että raaka-ainetta ei ollut saatavilla, siksi tuotetta ei voitu valmistaa ajoissa. Puhelimella lyhyttä ilmoitusta ei voitu syystä tai toisesta tehdä.
 
Toinen opittu asia. Täällä on aivan turhaa kiristellä hampaita jonkun sattuman vuoksi. Siitä ei saa muuta, kuin pääkivun ja vatsanväänteitä. Jo muutama vuotta sitten opin, että kannattaa lopettaa hampaiden kiristely ennen kuin on vain ikenet jäljellä.

 Urakoitsija Kuruwagen opettamaa: WE MUST TOLERATE!

Suomessa kai sanottaisiin: OPPIA IKÄ KAIKKI!